maanantai, 8. joulukuu 2008

Rosolli

Joulupöydän persoonani:

Rosolli

Olen rosolli
Etsin aina jotain uutta. Aina.

Tee sinäkin
Ideakeittiön jouluruoka-testi

Sinussapa onkin tulkittavaa: olet luonteeltasi jokapaikanhöylä tai –liisa. Innostut usein ja paljon, mutta kääntöpuolena kyllästyt uusiinkin asioihin nopeasti ja riennät kohti seuraavaa uutta. Mutta älä lue tuota huonona asiana – on hyvä, että maailmassa on kaltaisiasi ihmisiä, jotka vievät kehitystä eteenpäin.

Olet tärkeä meille muille, koska näytät suuntaa uuteen. Tee se avoimin ja rohkein mielin.

Joululauluksi sinulle sopii "Hei tonttu-ukot hyppikää".

No juu! Että sellasta!

keskiviikko, 5. marraskuu 2008

Toiseksi viimienen päivä töissä

Aika iso vitsi tää blogi. Jokainen kirjoitus taitaa alkaa samalla "on niin pitkä aika viime kerrasta..."-fraasilla. No, se on taas kerran totta. On aika sekavat fiilikset tän työn kanssa. Ero ei tule nyt heti olemaan niin lopullinen koska ensi keväänäkin laukkaan täällä esityksissä. Tammikuussa lähden raamattulinjalle, kestää puoli vuotta tai siis toukokuun loppuun. Tein päätöksen lopulta aika pikaisesti... tai jätin asian auki tyyliin "jos ne ottaa mut mun epävarmuudesta huolimatta niin sitten menen" ja ne otti ja mä menen. Yksinkertaista.

Eipä tässä sen ihmeempiä. Ehkä seuraava setti ilmestyy aikasemmin ku puolen vuoden päästä ;)

maanantai, 4. helmikuu 2008

Töissä

Löysää tämä työnteko kun aikaa istua koneella, mutta kun on, niin on. Oon siis teatterilla harkkarina, tällanen työvoimatoimiston juttu, ettei homehdu ihminen kotiinsa. Ihanaa. On niin pitkä aika siitä kun oon viimeksi kirjottanu etten tiiä mitä tässä nyt enää selittäisin. Alotin psykoterapian marraskuun alussa, vihdoinkin. Kyllä sen kanssa tapeltiinkin. Ja siellä nyt ei oo toistaseksi tapahtunut mitään erityistä, ja tuskin tapahtuukaan, mutta selvästi tuntuu että nyt minussa tapahtuu jotain. Ja monesta syystä. Elämä on saanu myös huomattavasti sisältöä sen jälkeen kun oon alkanu viihtyä tuolla paikallisessa helluntaiseurakunnassa. Oon saanu kavereita ja jopa pari ystävää. Puhumattakaan siitä kaikkein tärkeimmästä, eli henkisestä ja hengellisestä eheytymisestä. Multa oli Jumala niin hukassa kun etsin ihan väärästä suunnasta ja olin ymmärtäny niin monta asiaa niin väärin, ja sit se sielunvihollinen-vihtahousu tietty tunki mun päähän käsittämättömän määrän ajatuksia siitä miten huono ja kurja ja syntinen mä olen, ettei Kristuksen rakkaus vois mua mitenkään pelastaa ilman mun elämää suurempia ponnistuksia. Ja sitten kun se alkoi konkretisoitua minussa, että ainoastaan levosta käsin ja ihan oikeesti ARMON varassa roikkuessani, voinkin yhtäkkiä vaikka mitä!! Ja se mikä mua on hiertäny viimoset 10 vuotta, on tää lause "Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki; Kristuksen Jeesuksen sisäinen tunteminen." Ja NYT... mä en haluais vaikuttaa ihan pimahtaneelta, mutta kun siltä tää väkisinkin maailman silmissä vaikuttaa. Jokainen joka on kokenut elävän Jeesuksen läsnäolon, ymmärtää sen kun sanon, että se on ihmiselämän suloisin ja rakastettavin "tunne" vaikkei mikään tunne olekaan. Mä olen kipuillut niin kauan sen asian kanssa että Isä Jumala ja Henki on mulle ihan läheisiä, mutta se Jeesus on ollu sellanen vaikea pala, vaikea sana sanoa ääneen. Sellanen mitä mieluummin vain väistin, vaikka VAIN HÄNESSÄ lopulta löysin just sen mitä eniten olin aina kaivannutkin. Ja sitten vähän ennen joulua, eli tarkalleen 19.12 mut kastettiin ja kun liityin omaan seurakuntaan, niin kylkiäisenä tuli helluntaikirkon jäsenyys ja sit hupsista: huomasin, että ikään kuin puoliksi vahingossa erosin luterilaisesta kirkosta.

Ja siitäpä tulikin sitten sellanen sisäinen tunne-mylläkkä. Sain paikalliselta ev.lut.srk:lta kirjeen jossa luki jotenkin näin: "Kirkosta eroaminen tarkoittaa eroamista siitä kristillisestä uskosta- - johon teidät on kastettu- - -, - - Herran Pyhä ehtoollinen on tarkoitettu vain kirkon jäsenille" (ja minä kun luulin että se on pelkästään helluntaisrk joka jäkittää sitä ehtoollisyhteyttä vastaan) Niin, en nyt enää jaksa käydä sitä koko vyyhtiä läpi uudelleen, mutta sanonpa vaan, että piti ajatella niin paljon että se väsytti ihan fyysisesti.

Nyt kuulostaa siltä että mulla saattais olla jopa vähän tekemistä tuolla ylhäällä, siis lavalla... juoru on kertakaikkisen fiksu keksintö :)

Lukuvinkki: Arjen riemuja ja Siirin puhelu ja tekstiviestin laittaminen :)

torstai, 13. syyskuu 2007

Kirjaston kaikessa hiljaisuudessa

Syksy tuli. Oon tän viikon ollu eräässä koulussa open sijaisena ja aamulla töihin polkiessani sen parhaiten huomaa; kylmä on, korvat jäätyy. On pakko laittaa hattu päähän. Huomenna on viimonen päivä, helppo sellainen; vain kolme tuntia. Sitten menen pitämään palaveria viikon päästä olevasta isoskoulutusleiristä ja ensi kevään yhteisvastuukeräyksen tiimoilta järjestettävästä "systeemistä". (Systeemi on hyvä sana kuvata sitä josta ei vielä tiedä minkä kokoinen ja muotoinen tapahtuma on tulossa...) No kuitenkin, oon siis lupautunut vastaamaan jostain draamallisesta osuudesta, tod. näk. tanssista jos saan viimekeväisen jengin kasaan. Ois kiva tehdä samojen tyttöjen kanssa uusi prokkis ja tällä kertaa voisin kuvitella meneväni itekin lavalle.

Niin tanssista sen verran, että alotin viime lauantaina kansalaisopistossa aikuisbaletin alkeet. Aina kun mä tosta jonkun kanssa puhun ja nytkin pelkkä sanojen kirjoitus teetti sen, että ryhti paranee ja tulee jotenkin ballerinamaisen ylväs olo. No, se oli yllättävän raskasta siihen nähden että me vain liuteltiin jalkoja pitkin lattiaa, vähän jalan heittoja ja venyttelyä. Mutta se onkin laatu eikä määrä. "Pieni sitkeä liike" huuteli opettaja. Ja mähän puhun kohta sujuvaa ranskaa... no juu, en tosiaan. Mietin siellä tunnilla, että onkohan mun ensi kerralla todella tarkotus muistaa joka liikkeen nimi... se vielä ehkä menis että pyydettäessä osaisin jotenkin hakea sen liikkeen mutta jos pitäis itse ääneen lausua, niin jo tulis raja vastaan. Katsotaan jos jouluun mennessä osaisin sanoa muutakin kuin plié tai pas de bourree. Se oli kuitenkin kaiken kaikkiaan ihanaa, tai ehkä mä vaan jo etukäteen olin niin innoissani sinne menosta etten suostu edes ajattelemaan etteikö se olis kivaa. Nyt sitten vaan metsästän balettitossuja, siis ei mitään kovakärkisiä varvastossuja, vaan harjoitustossuja jotka ainakin netistä löytämieni kuvien perusteella tuntuvat jalassa ihanaiselta!! Olen siis innoissani, sellainen tunne on siis mahdollista tässä elämässä saavuttaa.

hei hei, aikaraja tuli vastaan!!

torstai, 23. elokuu 2007

no juu, tilliliha tässä

Arjen riemujen kautta tein testin ja ihan vaan näyttääkseni että elän ja hengitän, laitan sen myös tänne

Jos olisin kouluruoka, olisin

Ideakeittiön kouluruokatesti: olen Tilliliha

Tilliliha
Olen sitkeä rauhallinen sissi.

Tee sinäkin
Ideakeittiön kouluruokatesti

Ja tarkempi selostushan kuului seuraavasti:

Olet sitkeä sissi, jonka parhaat puolet tulevat esiin tiukimmissa paikoissa. Vaikka toiset saattavat panikoida, sinun rauhallisuutesi on taattu. Tästä syystä oletkin luultavasti se henkilö tuttavapiirissäsi, joka saa vastuuta silloin, kun paineet ovat suurimmat. Sama saattaa näkyä myös työtehtävissäsi. Minkä palomiehen/naisen maailma sinussa menettikään.

Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota arkiseen puoleesi - silloin kun kaikki on hyvin, sinulla voi esiintyä taipumusta - no, sanotaan suoraan - lorvailuun ja jännittävämpien aikojen odotteluun. Muista siis ottaa ilo irti arkisemmistakin tapahtumista, ja elämä on sinulle seikkailu!

 

Pelottavan paljon totta kuuden kysymyksen perusteella. Huh.