Kummallinen olo... En oikeen tiedä mitä tässä nyt pitäis ajatella. Tiistai-ilta oli kamala, ja sen jäljiltä oon henkisesti mustelmilla. Vähän kuin oisin ollu kolarissa, ja nyt sitten keho hellänä ja mieli arkana. Uskallanko enää ajaa? Uskallanko elää? Varuillani siis sen suhteen tuleeko se uudestaan ja jos, niin miten selviän siitä? Käykö seuraavalla kerralla pahemmin? Piruja nousee seinille enemmän kuin helposti.

Tänään on kuitenkin ollu parempi päivä; Kiitos Herran! Olin ekoissa kuoroharkoissa ja vaikka siellä on kaikki mua vanhempia, niin se ei mua kauheesti haitannu (muuten kun sillon ku korvaan kuului perus kirkkokuoro-vibra...) yleisilme on kuitenkin hyvä, ja yhen kerran perusteella on vielä paha sanoa kovin peruuttamattomia mielipiteitä. Ens viikolla taas tiedän enemmän.

Ei mulla nyt sitten sen kummempia tässä ollukkaan... pikkasen enemmän elossa kuin eilen.