..arvet syvenee...

"Silmät kiinni sattuu vähemmän, siten kestät tämän elämän" BnH

Niin, nyt on tässä siis kolmas viikko kotosalla alkanut, ja huomenna on sit viimein se lekuriaika, jonka lähetteestä kitisin viimeksi. Mulla ei oikeastaan ole paljoa sanottavaa. Voisin höpistä siitä mitä oon tehny viime päivinä, perjantaina oopperassa, koko viikonloppu Katin ja Miikan luona, ja mitä kaikkea Siiri taas on tehnyt, käytiin vauvauinnissa lauantaina... joo, ei ne ole yhdentekeviä asioita, ei ollenkaan. Mutta aina sillon kun on tää musta pilvi pään päällä, niin tuntuu ettei mitään muuta koskaan olekaan. Valitettavasti se ei toimi toisinpäin, että kun on ns. "hauskaa", niin sitä sitten unohtais täs möykyn sillon kokonaan, ehei! Se kyllä on jatkuvassa tietoisuudessa, eikä sitä saa pois.

Pläräsin vanhoja papereita tänään ja löysin Doulos "leiri-lehden" ja kun luin niitä juttuja mitä ihmiset on siellä mulle lähtiessäni kirjottaneet, niin olin ilonen siitä että jotain sellasta on ollu olemassa, mutta väistämättä tulee mieleeni kysymys, että missä se tyyppi on, joka niin monen mielestä oli "sunshine and joy" tammikuussa 2005??? Eikä tää ole mulle uusi tunne. Muistan jo ajat sitten katselleeni laiva-aikaisia kuvia haikeudella nimenomaan siksi, että ikävöin itseäni siltä ajalta.

Palatakseni vauvauintiin; se oli aikas metkaa. Siiri pissas mun syliin pesuhuoneessa, mutta mitäs pieniestä, steriiliä virtsaa se vaan oli. Siellä altaassa sitten mä valelin kuupalla vettä ensin Siirin selkään ja sitten pään päälle ja lopuksi naamalle niin, että se oli valmis sukeltamaan. Kunpa mutkin ois aikoinaan opetettu sukeltelemaan.

Nyt menen jatkamaan villapaidan neulomista; elämässäni on siis sisältöä.