No niin, nyt se on loppu, nimittäin työharjottelu. Ja mitä opin tänä aikana?? Sen, etten halua teatteriin töihin. Minä hölmö tosissani luulin, että ammattiteatteri ois jotain ihan muuta kuin lastentarha. Vaan ei! Miten sen nyt kauniisti muotoilisin... kun ei aikuiset ihmiset osaa pitää suutansa kiinni silloin kun pitäis, ja sitten päinvastoin eivät saa sitä auki kun sitä kaivattais. Ja lisämausteeksi päälle se, että ne on kaikki suuria taiteilijoita... ok. Perun sanani. Suurin osa porukasta oli oikein mukavia, mutta se riittää että on muutama jotka sählää kaikkien edestä. Blaah!

Huomenna pääsen sitten kotiin. Ja ensi viikolla on omalla vanhalla yläasteella pari päivää tyttöjen liikan open sijaisuutta, mahdollisesti koko loppukevät (toivotaan!). Tekis ihmeitä mun taloudelle! Minä muuten, joka oon aina inhonnu liikuntaa oon tässä vakavissani miettiny, että jos sitä hakis tanssinopettajan koulutukseen amk:uun. Siis lähinnä show-, ja jazztanssi mua kiinnostaa... siinä pysyis itekin "kunnossa kaiken ikää" MUTTA tämä nyt on kaikki ihan ajatusasteella vaan :)

Välillä sitä toivoo, että vois vaan antaa asioiden tapahtua, eikä sotkea ite mitään siellä seassa. Niin kuin esim. tää koulupaikan metsästäminen. Tuntuu, että jotain pitäis saada aikaseksi, etten kelpaa mihinkään ennekö on mustaa valkosella ja tutkinto. Vaikkakin käytäntö on osottanu, että on ammatteja, jonka oppii pienellä perehdytyskoulutuksella, ja voi tehdä samaa kuin ne jotka on opiskellu alaa monta vuotta. Ja mikäs siinä opiskelussa, mielelläni lähtisin kouluun, kun vaan tietäisin varmuudella mikä on mun paikka! Vai onko kaikki ihmiset lähteneet lukion tai muun koulun jälkeen tän saman epävarmuuden kanssa liikenteeseen, ja sitten joko olleet oikealla tiellä tai sitten ihan väärällä. Mikä mussa on vikana!?? Säälikakkaa.

Niin on elämässä ihaniakin asioita... aurinko, koivun lehdet jotka kasvaa ihan silmissä, suklaa, kiharat etc.
Nyt keskityn tuohon toiseksi viimeiseen. Palataan taas :)