Tänään lähden kuoroharjotusten jälkeen kotiin, enkä tuu takasin ennekö ens keskiviikkona. On koulusta sen verran vapaata, että kun ainoot mulle oleelliset tunnit ois maanantaina, niin motivaatio raahautua tänne sen takia on hyvin pitkälti nolla.

Asumisasioissa selvisi se, että kämppiksekseni muuttaa mun luokalta eräs Heidi. Kivakivakiva. Mutta edellisen kämppiksen kanssa meillä tulee vielä toivottavasti olemaan iltatee-vierailuja, se kun siis tosiaan muutti tohon ihan viereen JA ollaan menossa sinne Värttinän konserttiin viikon päästä.

Tänään jäätiin muutamien tyttöjen kanssa koulun jälkeen vääntämään ammattitekniikan tehtäviä, aiheena iloisesti saumat ja päärmeet! Jipi jipi! No, sen session jälkeen tajusin, miten paljon se rakensi mua henkisesti. Tuli sellanen yhteenkuuluvuuden tunne, pysty kysymään apua jos joku juttu ei ollu itelle selvä, ja siinä koki myös sitä arvokasta tietoa, että muillakin on samoja ongelmia kuin mulla; siis koulun kanssa. Ja siinä sit yhdessä ja erikseen ihmeteltiin, että miten asia ratkaistaan etc. Jokainen antoi ikäänkuin omat vahvuutensa muiden käyttöön ja sai sitten apua heikkouksiinsa. NÄIN tän on ilmeisesti tarkotettukin toimivan, en vaan oo sitä oivaltanu ennen tätä.

Että sellasta. Hyvä mieli, parempi ruoka(halu).