Eli 10 aamua vielä muuttopäivään. Tämä on mulle iso asia. Tuntuu ihanalta kun voi suunnitella jotain niin OMAA kuin nyt esim. tuleva asunto. Oisin mielummin mennyt ylhäiseen yksinäisyyteen, eli yksiöön, mutta koska tieto koko systeemistä tuli myöhemmin kuin muille opiskelijoille, niin olin tietty sitten myös asuntohakemuksissa siellä häntäpäässä. Suurin kauhukuva oli se, että joutuisin soluun jonkun taidelukiolaisen mustiin pukeutuvan otuksen kanssa, joka peittäis ikkunatkin jätesäkillä (tää oli siis se kamalin tarina minkä kuulin tapahtuneen...) mutta ei sentään näin käynyt. Tulevasta kämppiksestä en vielä tiedä muuta kuin että on mua vuoden vanhempi ja terveydenhoidon puolella. (Mä niin toivon että se ois fysioterapiaa lukemassa..) Vakavasti puhuen se on ihan sama mitä opiskelee kunhan se yhteiselo ois toimivaa. Ja kyllä sitä sit varmaan tulee koko ajan seurattua asuntotilannetta, ja sitä yksiötä.

Luin tuossa edellisiä ja huomasin että yksi asia on jäänyt avoimeksi, vaikkakin asian laita on täydellisen subject closed. Nimittäin se eräs ihminen ei todellakaan ollu sitten ihan sitä mitä oisin tarvinnu. Jos totta puhutaan niin mun täytyi vaan taas kerran huomata että mun elämässä ei ole nyt tilaa millekkään vakavasti otettavalle suhteelle. Tai jos aikuisten oikeesti oon rehellinen, niin kenkähän siis puristi siitä, että multa ei menny jalat alta. Ja koska näin on joskus aikaisemmin tapahtunut, niin minähän en ala vähempään tyytymään. Mua alkoi ahistaa se etten ollutkaan tarpeeksi kiinnostunut toisesta. Mä en usko "kylmä pannu kuumalle liedelle"-teoriaan, vaan kuuma sen pannun on oltava ja sitten myös pidettävä kuumana. Tietenkään mulla ei ole aavistustakaan miten sitä käytännössä toteutetaan, mutta joku kaunis päivä sekin ehkä selviää.

Huomenna menen Leenan kanssa vähän ostoksille hankkimaan sellaisia kaikenlaisia tavaroita, kuten tiskiharja, pyykkikori etc. Oon tehny listaa nimellä: "Mitä elämiseen tarvitaan?" ja puolet siinä on varmaan turhaa, mutta yksi on varmaa, ja se on se, että ostan sellasen pienen pyöreän roikkuvan pyykinkuivaustelineen jossa on pienet pyykkipojat valmiina. Kaipasin ko. kapistusta niin monta kertaa viime vuoden aikana, että nyt se hankitaan... ja sitten varmaan jää käyttämättä (sopis jotenkin kuvioon). Kuitenkin oleellista on tässä se, että minä teen omaa arkea koskevia päätöksiä.

Niin, ja tällä viikolla lyheni hiukset yli kymmenellä sentillä. 7-luokan luotto-opetteja sanoi mulle aikoinaan että kun nainen kääntää elämässään uuden lehden, se leikkaa hiukset. Tää on positiivinen kriisi.