Hui!

jännittää... olen menossa tänään hoitamaan Siiriä, joka täyttää huomenna 4 kk... ja kuinkahan mun käy. En oo noin pientä yksin hoidellu, enkä hoitele tänäänkään, äiti tulee takapiruksi vahtimaan ;)

Mulla on kuitenkin nyt ollu kohta viikon verran tosi hyvä mieli. Eilen illalla vähän nauratti kun tajusin hymyileväni kuin hangon keksi, ilman mitään järkevää syytä. makasin vaan peiton alla, ja odottelin unta; ja hymyilin. Tää on kummallista. Olin heittämässä kirvestä kaivoon jo monta kertaa tänkin kesän aikana, ja nyt sitten suunta muuttui melkein kun salamaniskusta. Ja taitaahan tää selittyä sillä, että jätin pillerit pois, ja jos olo pysyy tällasena niin ikinä en koske niihin enää jos ei ole ihan pakko.

Makasin eilen takapihalla ja kärventelin itseäni auringossa, nukahdin sinne itseasiassa hetkeksi... mutta nyt on jo joninlainen raja näkyvissä, jee jee. Auringonotossa on mun mielestä just se pointti, että ainakin itse voi jälkeenpäin todeta sen eron "ennen ja jälkeen".

:)