Sillon joskus kun oikein hehkutin sitä torsoa, niin tässäpä kuva siitä...

Sitä saa vapaasti kehua koska onhan se hieno, vaikka itse sanonkin.

Mitä muuta sitten meikäläisellä... No just nyt on parempi kirjotella koska ääntä ei lähde kun pientä pihinää... kuiskauskin on kovempi kuin "oikea" ääni, mutta sen verran tiedän, ettei pidä kuiskailla tässä tilassa. Fyysisesti mua on nyt murjottu viime aikoina oikein kunnolla. Sairastin noro-viruksen, meinasin oikeesti kuolla siihen, ja niin paljon kun haluaisinkin kertoa kaikki oksennukseen ja ripuliin liittyvät yksityiskohdat niin jätän ne nyt kuitenkin kertomatta, koska se ei ehkä olisi korrektia. Sen jälkeen seuraavalla viikolla sain jonkun strepto-tyypin kurkkuun ja siihen sit penisiliinikuurin viikoksi... no kuuri loppui mutta kipu ei oikeastaan mihinkään hävinny. Sitten seuraavalla viikolla, eli tän viikon maanantaina nousi kuume yli 38 (vihdoin ja viimein) ja tiistaina egyptiläinen päivystävä lääkäri (joka oli paljon miellyttävämpi ja ihmisläheisempi kuin yksikään suomalainen) totesi että siellä se kurkku-ystäväni vielä väijyy... ja sama kuuri, mutta vahvempi, enemmän ja pidempään. Nyt luulis pöpöjen kuolevan!!

Tän kaiken keskellä oon sitten ohjaillu seurakunnan yhtä juttua, eli isoskoulutettavien esitystä. Siinä on siis 12 minuuttia tanssia, ja se on vieny musta kyllä mehut. Siis mä nautin kun oon itekin saanu tanssia samalla, mutta siinä sivussa sitten tullu todettua että kunto on olematon ja olo heikko. No, esitys on ylihuomenna, ja sitten se on ohi! Haikeaa.

NIIN! Se paino sillon siellä neuvolassa oli huimat 50,3. Ja kolme viikkoa sen jälkeen olin saanu puoli kiloa lisää... ja sitten tuli noro ja vei sen korkojen kanssa. Nyt en tiedä paljon se on, enkä jaksa sitä ajatella, se nousee hitaasti. Nyt keskityn lähinnä siihen että syön. Itseasiassa pitäis olla syömässä parhaillaan... ja mitäs minä teen??

Hilmalla on kans paljon asiaa mutta mun silmät ei kestä katella näyttöä kovin pitkään kerrallaan. Palaamme asiaan!