Päätin nyt siis luoda vihdoin oman luukun tänne, ja tehdä elämän tuskastani julkista. Istun nyt töissä (työharjottelussa eräässä kaupunginteatterissa) ja koska lavalla ei tapahdu mitään mihin mulla olisi mitään sanottavaa, niin sama se tuntuu olevan mitä täällä teen. (en ole katkera mutta kuitenkin...) Tää on tavallaan raivostuttava homma, siis olla ohjaajan assari, kun ei pääse vaikuttamaan mihinkään. Eipä tuo all mighty director multa paljoa kysele mitä mieltä olen mistäkin... ja mielipiteitähän meikäläiseltä löytyy! Tekisin muutamia juttuja ihan eri tavalla, mutta hiljaa pitää kiltisti olla ja niellä kaikki mitä eteen annetaan. Äh. No, tätä on enää kolme päivää jäljellä (mukaanlukien tämä päivä) niin sen kyllä kestän. Loppuraporttia pitäis alkaa kirjottelemaan ja palauttaa se sitten ens viikolla koululle (Helsinkiin) ja sitten alkaakin kesäloma, ja jos Luoja suo, niin jotain kesätöitäkin.

Kuuntelin eilen illalla kauan luotani poissa ollutta levyä "Lupaus" (by Pekka Laukkarinen) ja kyllä teki hyvää. Se on ollut mulle rakas levy aina, ja nyt varsinkin kun olin hengellisen lohdutuksen tarpeessa niin siltä levyltä löytyy paljon hyvää sanomaa mielen kipeisiin kysymyksiin. Suosittelen lämpimästi kaikille!

Ja sitten se on moi.