eli taas kerran oli vaan yksi miljoonasta päivä, jolloin viikonpäivällä ei ole minkään valtakunnan väliä. Ainoa asia josta tunnistin päiväksi torstain, oli Kotikatu.No, ehkä eilinen pyhä sotki, kun tuntui niin sunnuntailta.

Nyt on siis kotona oloa kohta 4 viikkoa täynnä. Kela muisti mua tänään kirjeellä, että tukevat mua taloudellisesti. Siis sellasia perus-hyviä juttuja. Mutta miksi musta tulee aina alakuloinen kun yritän kirjottaa tänne. Päivissä on paljon ihan kivoja asioita. Hilma (siis Hänen Ylhäisyytensä) järjestää kaikenlaisia pieniä ilon pilkahduksia ja sitä on ihana vaan nutata, vaikkakin se monesti menee vähän yli, ja lopuksi minua purraan nenästä tms. Villapaita edistyy kivasti ilman mitään painetta, se on parin päivän päästä valmis, jos jaksan tehdä. Illalla luen aina ennen nukahtamista Diana Gabaldonin 'Syysrummut' kirjaa, ja haaveena on seuraavaksi tarttua johonkin "klassikkoon", tai sitten tuskaisen kauniita rakkausromaaneja.. joo, Clévesin ruhtinatar vois olla hyvä tähän tilanteeseen. Tai Juhani Ahon Papin tytär ja Papin rouva. Luin nää kaksi viimeksi mainittua kirjaa lukiossa ja muistan niistä sen, että kun itkin, niin sitten itkin kunnolla. Tosin asiaan saattoi hyvinkin vaikuttaa eräs ikuisuusprojektini K.A, tuo turvallinen ja saavuttamaton haave. Ja poks vaan, sekin kupla puhkesi aikanaan. Ei enää mitään tunteita. Joskus sitä melkein toivoo, että näkis sen jossain ja sais sukat pyörimään hetkeksi jaloissa, ihan vaan todistukseksi siitä, että mulla on vielä tunne-elämä... mutta kun tiedän, ettei se saa enää aikaan toivottua reaktiota, niin samantekevää sekin sitten. Eniten mä kaipaan tähän elämään itseäni, tai sitä Minää joka ainakin luulin olevani. Ja sitä Minää, joka tiesi kuka Jumala on. Mä pelkään etsiä sitä Herraa joka Hän itse tietää olevansa, ja kuitenkaan mulla ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin odottaa. Sillä nyt kaiken viimeistään täytyy muuttua.

"Ihminen muuttuu vasta sitten, kun muuttumattomuuden pelko kasvaa muuttumisen pelkoa suuremmaksi"

Mä alan olla niillä rajoilla.

Ehkä juuri se oli tämänkin päivän tarkoitus.