Onpas taas aika lentänyt... Koulupaikan tämänhetkinen vastaus on EI. Kirje ei ole vielä tullut mutta netissä ei ainakaan mun nimeä ollut. Mitäs siitä sitten! Ehkä hyvässä lykyssä olen varasijalla.. tahi sitten en ole. En jaksa vaivata sillä päätäni.

Viime viikonloppuna lähipiiriä kuitenkin kosketti suru-uutinen joka laittoi taas asioita uuteen järjestykseen. Isosiskoni appi lähti ajasta iäisyyteen. Ensin olin ihan tunnoton ja pysyin kai vaistomaisesti tyynenä ja vahvana, hoitelin Siiriä.. vaan ei tunteitaan voi kovin pitkään peittää, ja lopulta itku tuli onneksi mullekin. Aloin ollakin jo niin kiukkuinen että.

Nyt sitten kiitän vaan siitä mitä on, enkä halua haikailla sitä mitä ei ole. Tänään luin bussimatkalla Helsingistä Karhulaan välillä Paholaisen kirjeopistoa ja se puhui mulle myös tähän tilanteeseen. Suosittelen kaikille ko. opusta. Siihen pitää vaan tosissaan keskittyä, eikä se ole mitään hömppää kesälukemista.

Tällainen päivä tänään. Huomenna voi kaikki olla toisin. Ihmeellistä.