Mulla oli jo hyvin pitkälti tekstiä, kun J:n läppäri päätti kylmästi tuhota sen kokonaan, ja nyt en jaksa enää uudestaan syventyä siihen aiheeseen. Pointti oli lyhyesti: en jaksa itseäni. On ystävänpäivä ja paha olla, kun pitäis olla hyvä olla. Itkua haluaisin, ja voisin sen saadakin, mutten jotenkin jaksa sit selittää J:lle kaikkea, enkä itkeä selittämättä miksi.
Varsin paskamainen olo.