Pakko kirjottaa jotain, kun alko toi edellinen haiskahtaa niin hirveeltä itsekehulta, mitä se ei kyllä ole. Mikähän siinäkin on, että omasta onnistumisestaan ei saa kovaan ääneen iloita. Takuuvarmaa on, että ennemmin tahi myöhemmin se samainen opettaja syöksee mut masennuksen syvimpiin syövereihin jonkun muun kuvallisen työn tiimoilta, joten niin kauan kuin on ilon aihetta, niin kauan saan sitä maistella... ja kelleköhän mä nyt tätäkin tässä puolustelen!?? ei kukaan oo sanonu mitään, eli oma itte se on joku tässä yrittää hiljentää... tyhmä minä.

Juu... nyt on se kauan odotettu loma, mutta miten se tuntuu jo olevan ohi, vaikka jäljellä on vielä 5 päivää. Olin tänään henkilöllä L kylässä monta tuntia. Oltiin ala-asteella samalla luokalla, ja sen jälkeen vaikka ei olla oltu tiiviisti tekemisissä, on tietty pohjavire ollu tarpeeksi vahva pitämään yhteiset hetket aina mukavina. Totesin tänään just sen, että vaikka aikaa kuluu, niin sitten aina kun tavataan, homma jatkuu siitä mihin on viimeksi jääty, ja sitten aikamoinen harppaus vaan nopeasti nykyhetkeen, ja päälimmäiset kuulumiset. Jonka jälkeen on aina yhtä hauskaa palata niihin älytömyyksiin mitä mekin kaksi ollaan pienenä kohellettu! *virn

Huomenna sitten Hkiin.