Koko se alue jolle on tänään satanut lunta saa kiittää/kirota siis minua riippuen siitä miten kukin lumen tuloon suhtautuu ;) Oon tässä viime aikoina lukenu vanhoja päiväkirjoja. Alotin jostain kasiluokan alusta... eli ´97 ja nyt oon jo päässyt melkein jouluun 2002. Kyllä hävettää, naurattaa, harmittaa ja vaikka mitä tunteita vuoron perään. Välillä pystyn yhä aistimaan jonkun tuskan jonka takia oon viettäny unettoma öitä, tai ainakin tuntenu suurta puristusta sydänalassa. Eniten harmitti, kun luin esim. siitä kun olin just tavannu ja ihastunu mieheen tai siis poikaan joka oli just sitä mitä olin aina halunnu toisen olevan, ja sitten just se saatanan kusipää hajotti mut atomeiksi. Ja sitten se yks juttu joka lähinnä nyt naurattaa, mutta myös hävettää oli se, että olin vuositolkulla (siis oikeesti aina tasasesti n. puolen vuoden välein) lähettäny eräällä herralle K. A viestejä sitä, miten mä edelleen rakastan ja kaipaan sitä. On ihme ettei se koskaan käyttäny väkivaltaa saadakseen mut pois kimpustaan. Jos minä oisin ollu se, niin oisin ehkä tehny tai ainakin sanonu lopulta niin suoraan ja rumasti ettei mitään ois jääny tulkinnan varaan, mutta ei! Se ei koskaan sanonu mulle pahasti... ja siitä hiljaisuudesta ois kyllä ihmisen pitäny tajuta, että se tarkoittaa "hyvästi" mutta kun on ihminen TYHMÄ!!!!! niin minkäs sille voi :D

Hauskoja lausahduksiakin oon kirjottanu ylös, esim. sen, että rakas veljeni totes musta jossain vaiheessa että: "Olen katala nainen joka leikkii miesten tunteilla" Onkohan sillä varaa sanoa... ;) Ja sitten yks tekstiviesti siltä atomeiksi-hajottajalta mulle: "Sä olet ilkein, julmin, omahyväisin ja petollisin nainen johon olen koskaan ollut edes ihastunut" No, olinhan mä sille ihan kamala eron jälkeen, mutta ei se mua harmita tai kaduta, koska se sai ansionsa mukaan. En mä vieläkään halua olla sen kanssa missään tekemisissä. Ollaanhan me yritetty olla ystäviä montakin kertaa sen kaiken paskan jälkeen... joskus hyvällä ja sitten kuitenkin lopulta huonolla menestyksellä. Tiedän hyvin sen, etten jaksa sitä... tai mistä mä tiedän mikä se ihminen on nykyään, oonhan itsekin muuttunut, mutta miksi ottaa selvää?? No reason. Mä oon niin pitkään roikkunu menneisyydessäni kiinni, koska sen tiedän mitä se on... mutta oisko jo oikeesti aika ottaa se riski ja katsoa mitä tällä elämällä ois annettavana?? Oikeastaan ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun tulin takasin kotiin, on sellanen olo, että mua jopa jossain määrin kiinnostaa ottaa selvää mitä edessäpäin on. Ja tunne siitä että elämä ehkä sittenkin kantaa.

Onko jotain siis tapahtunut? Joku lamppu syttyny mun päässä?? Ei tietääkseni ole. Mulla oli tiistaina PPA ja olin tyytyväinen itteeni kun purin ajatuksiani rehellisesti. Aloin olla sitä mieltä jo että se psykologi ei saa mitään aikaan minussa, kun asiat ei etene ja kun sain sanottua että kaipaisin jo jotain konkreettisia tuloksia itestäni, se johtikin keskusteluun ihan muista aiheista, mutta se jälkeen oon ollu jotenkin optimistisempi. Oon tänäänkin noussu jo yhdeksältä ylös, kello vetelee nyt kohta yksi yöllä enkä ole nukkunu ees päiväunia. Se on toi lumi!! Jumalalle kiitos että satoi! Ja oon nyt sit tietty syönykin enemmän kun oon ollu kauemmin päivän aikana valveilla, ja kun saan fyysistä virtaa, se auttaa psyykeäkin koska onhan ihminen kuitenkin "psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus". Sen verran tuli luettua psykaa lukiossa, että jo ekassa kurssissa toi lause taottiin mun päähän. Mutta enpä silti tainnu sitä tosissani sisäistää... lähinnä vaan opin ulkoa lauseen jota käyttää esseissä. Miten paljon enemmän mulla ois ollu siitä apua kuin oisin enemmän ymmärtänyt kuin tiennyt. Tänään just mummolle sanoin, kun puhuttiin kouluaineista joissa ollaa pärjätty, että mulla oli lukion päättärissä yksi ainoa 10 ja se oli filosofia. Enkä kuitenkaan ole lopulta käsittänyt asioista mitään, en edes tuota nyt niin yksinkertaiselta tuntuvaa asiaa, että ymmärrys on enemmän kuin tieto.

Asiasta omenapuuhun... oon ajatellu alkaa kirjottaa Hilman puolesta blogia, sen kun on vähän vaikeaa tassuilla näpytellä. Sanottavaa sillä kuitnkin tuntuu olevan ja paljon. Jos näin käy, että saan aikaiseksikin jotain, niin mun suosikeista se sitten löytyy.

Nyt hyvää yötä. Huomenna mennään Leenan kanssa katselemaan alustavasti tatuointeja. Että jos kalalle jotain kaveriksi ;)