Niin, oon ollut enemmän tai vähemmän kipeänä nyt reilusti yli viikon. Serkun häätkin meni matalapaineessa, enkä oikein osannut nauttia olostani kun heikotti ja väsytti. Juhannus tuli vietettyä kotona, enkä ois mihinkään muualle halunnutkaan kuin omaan sänkyyn kuivaan ja lämpimän yöksi.. ehkä tarpeeksi monta vetistä telttayötä vietetty että alkaa ihminen ymmärtää olevansa "sisäkissa".

Niin, mitäpä siis sisimmässä tapahtuu. Paljonkin. Oon alkanut miettimään, että vietänköhän loppuelämäni yksin. En ole siis päätynyt näihin ajatuksiin pelkästään siksi että on ollut niin hyvin hyvin hiljaista sillä rintamalla ja pitkäääään, vaan myös siksi, että mitä enemmän itseäni tutkiskelen sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, miten mahdoton ihminen olen. Haluan usein (oikeesti, USEIN) samanaikaisesti kahta toisensa täysin poissulkevaa asiaa (tyyliin olla hereillä ja nukkua, istua ja seistä, seurustella ja olla single... listaa voisin jatkaa...) Toisekseen elämä on niin kesken kun olla ja voi [ ja joo Kati, olenhan kammoksunut eräänkin herrasmiehen "liian valmistaa elämää" ennenkin, että ei tarvi siihen kommentoida ;) ] Tarkoitan siis sitä, että mulla ei ole opiskelupaikkaa (-VIELÄ! kuukauden päästä asia voi hyvinkin olla ja toivottavasti olisikin toinen) eikä siis minkäänlaista ammattia, ei ainakaan koulutodistusta jossa niin todettaisiin, eikä nyt toistaiseksi myöskään työpaikkaa. Elämästäni menee helposti vielä useampi vuosi lähitulevaisuudesta siis opiskeluun, penninvenyttämiseen etc. eli mahdollinen perhe-elämä voi aikaisintaan alkaa vasta.. no ei vielä pitkään aikaan. Ja mistä mä löydän sellasen ihmisen jonka kuviot vois jotenkin sovittaa yhteen tän sekamelskan kanssa. Siispä deittipalstalle ilmoitus: etsitään sekaviin oloihin sekavaa yli-ihmistä joka kestää mitä vaan, pystyy hellästi toisen huomaamatta muuttamaan ihmisestä jotenkin paremman, laittaa hyvin ja mielellään ruokaa... ja on muutenkin mittatilaustyönä tehty minulle!" Tulisikohan vastauksia?? Tohdin epäillä.

Sellasta tänään. Huomenna taas jotain ihan muuta.